Voiko tekoälytulkkaus lisätä sosiaalityön vaikuttavuutta?

 

Vieraskielisten asiakkaiden määrän kasvu Suomessa on lisännyt tulkkauspalveluiden tarvetta ja kustannuksia samaan aikaan, kun hyvinvointialueet etsivät ratkaisuja palvelujen saatavuuden ja kustannusten hallitsemiseksi ja hillitsemiseksi. Yksi uusimmista teknologisista avauksista on jo joidenkin hyvinvointialueiden pilotoima reaaliaikainen tekoälytulkkaus, jossa puhe tunnistetaan, käännetään ja tuotetaan toiselle kielelle automaattisesti lähes viiveettä.

Vaikuttavuus sosiaalityössä ei tarkoita pelkästään tehokkuutta tai kustannussäästöjä

Vaikuttavuuden kannalta keskeistä on se, että asiakkaan tilanne ymmärretään oikein, palvelut vastaavat todellisiin tarpeisiin ja asiakas kokee tulevansa kuulluksi ja osalliseksi häntä koskevissa asioissa. 

Kieli on tässä keskeisessä roolissa: ilman yhteistä kieltä asiakkaan mahdollisuus osallistua omaa elämäänsä koskevaan päätöksentekoon heikkenee merkittävästi. 

Maisterintutkielmani tulosten perusteella sosiaalihuollon ammattilaiset kokivat, että tekoälytulkkaus voi parhaimmillaan tukea sosiaalityön vaikuttavuutta helpottamalla kommunikointia tilanteissa, joissa ihmistulkkia ei ole heti saatavilla. Tämä voi nopeuttaa asioiden käsittelyä ja työskentelyn käynnistymistä sekä mahdollistaa asiakkaan kohtaamisen silloin, kun se muuten viivästyisi. Etenkin selkeissä ja rajatuissa tilanteissa tekoälytulkkaus voi toimia käytännöllisenä työvälineenä, joka tukee työn sujuvuutta.

Ammatillinen harkinta korostuu, kun tekoäly muuttaa vuorovaikutuksen ehtoja

Samalla tekoälytulkkaus herättää kuitenkin tärkeitä kysymyksiä vaikuttavuuden näkökulmasta. Sosiaalityön asiakastyö perustuu pitkälti vuorovaikutukseen, jossa rakennetaan yhteistä ymmärrystä asiakkaan tilanteesta. Tämä ei ole pelkkää tiedon välittämistä, vaan myös luottamuksen ja jaettujen merkitysten rakentamista: asiakkaan kokemukset, tunteet ja elämäntilanteet tulevat näkyviksi keskustelun kautta. 

Maisterintutkielmani tulosten perusteella sosiaalihuollon ammattilaiset kokivat, että tekoälytulkkauksen myötä keskusteluun voi syntyä esimerkiksi aiempaa enemmän viiveitä, korjaustarpeita ja epävarmuutta siitä, onko viesti ja sen merkitys välittynyt oikein.

Vaikuttavuuden kannalta keskeinen kysymys liittyykin luottamukseen. Sosiaalityössä luottamus työntekijän ja asiakkaan välillä on lähtökohtaisesti edellytys sille, että vaikeista elämäntilanteista voidaan puhua avoimesti. Jos tekoälyn tuottama käännös ei tavoita esimerkiksi asiakkaan ilmaisemia tunteita tai kulttuurista kontekstia, osa viestistä jää välittymättä. Erityisesti haastavissa ja sensitiivisissä tilanteissa tämä voi vaikuttaa siihen, miten asiakkaan tilanne kokonaisuutena ymmärretään ja millaisia ratkaisuja siihen löydetään.

Tekoälytulkkaus laajentaa myös sosiaalihuollon ammattilaisen vastuuta. Työntekijän on arvioitava paitsi vuorovaikutustilannetta, myös sitä, milloin tekoälytulkkaus on tilanteeseen sopiva ratkaisu ja milloin tarvitaan ihmistulkkia. Ammattieettinen harkinta nousee keskeiseen rooliin: tekoäly voi tukea työtä, mutta se ei voi korvata sosiaalityön relationaalista ja inhimillistä ydintä. Tekoäly ei siis korvaa tai vähennä ammatillista harkintaa, vaan pikemminkin korostaa sitä ja tuo siihen uusia ulottuvuuksia, jotka vaativat lähempää tarkastelua ja arviointia.

Vaikuttava sosiaalityö syntyy kohtaamisissa ja yhdessä kehittäen

Tekoälytulkkauksen vaikuttavuus riippuu ennen kaikkea siitä, millaisissa tilanteissa sitä käytetään ja miten sen rajoitteet pystytään tunnistamaan. Parhaimmillaan se voi parantaa palvelujen saatavuutta ja saavutettavuutta sekä tukea sujuvaa asiointia tuoden samalla kustannushyötyjä. Samalla on tärkeää varmistaa, ettei tekoälytulkkauksen käyttö heikennä esimerkiksi vuorovaikutuksen laatua, luottamuksen rakentumista tai asiakkaan osallisuuden edellytyksiä.

Sosiaalityössä vaikuttavuus syntyy lopulta ihmisten välisessä kohtaamisessa. Siksi myös teknologisten ratkaisujen arvioinnissa on syytä kysyä: auttaako tämä ratkaisu meitä ymmärtämään asiakasta paremmin, vai luoko se uudenlaista etäisyyttä ammattilaisten ja palvelunkäyttäjien välille? Tekoälytulkkausta tulisikin jatkossa tutkia lisää ja kehittää tiiviissä yhteistyössä kaikkien osapuolten kanssa, jotta asiakkaan oikeudet ja sosiaalihuollon perustehtävä voidaan turvata vastuullisesti nopeasti muuttuvassa toimintaympäristössä.

Lähteet:

Banks, Sarah. 2012. Ethics and Values in Social Work. 4. painos. Basingstoke: Palgrave Macmillan.

Dix, Heidi, Sue Hollinrake ja Jennifer Meade, toim. 2019. Relationship-Based Social Work with Adults. St Albans: Critical Publishing.

Horváth, Ildikó. 2022. “AI in Interpreting: Ethical Considerations.” Across Languages and Cultures 23 (1): 1–13. https://doi.org/10.1556/084.2022.00108.

Juhila, Kirsi. 2004. “Sosiaalityön vuorovaikutuksen tutkimus.” Janus 12 (2): 155–183.

Qin-Stecker, Stella. 2026. ”Sosiaalihuollon ammattilaisten kokemuksia reaaliaikaisesta tekoälytulkkauksesta ja sen vaikutuksista asiakastyöhön.” Maisterintutkielma, Jyväskylän yliopisto.

Talentia. 2017. Sosiaalityön eettiset ohjeet. Helsinki: Talentia ry.

Tipton, Rebecca ja Olgierda Furmanek. 2016. Dialogue Interpreting: A Guide to Interpreting in Public Services and the Community. London: Routledge.

Wadensjö, Cecilia. 1998. Interpreting as Interaction. London: Longman.

Kirjoittaja

Stella Qin-Stecker, sosiaalityön maisteriopiskelija, Jyväskylän yliopisto