Sosiaalisen kuntoutuksen lakkauttaminen vie yhden kuntoutusportaan pois

Sosiaalinen kuntoutus on toimintaa, jolla pyritään vahvistamaan ihmisten sosiaalista toimintakykyä, ehkäisemään syrjäytymistä ja lisäämään osallisuutta yhteiskunnan jäseninä (sosiaalihuoltolaki 1301/2014). Sosiaalinen kuntoutus on matalan kynnyksen sosiaalipalvelua, joka soveltuu muun muassa henkilöille, joilla on ongelmia arjen- ja elämänhallinnassa, on syrjäytynyt tai syrjäytymisriskissä. Taustalla voi olla työttömyyttä, päihdeongelmaa, mielenterveyden haasteita, taloudellisia ongelmia, maahanmuuttotaustaa tai erinäisiä toimintakyvyn haasteita.

Maisteriopintoihini liittyvän syventävän työssäoppimisjakson kautta pääsin perehtymään tarkemmin sosiaaliseen kuntoutukseen ja kehittämistehtävänä selvitin sosiaalisessa kuntoutuksessa olleilta asiakkailta heidän jatkopolkujaan palvelun päättymisen jälkeen Pohjois-Karjalan hyvinvointialueella. Sosiaalista kuntoutusta on lähdetty vuonna 2025 pilotoimaan ryhmätoimintana Pohjois-Karjalan hyvinvointialueen työikäisten palveluissa ja tiedonkeruuni kohdistui pilotointiin osallistuneisiin asiakkaisiin.

Sosiaalisesta kuntoutuksesta siirryttiin useimmin kuntouttavaan työtoimintaan

Kehittämistehtävässäni (2026) toteutetun tiedonkeruun perusteella havaitsin, että sosiaaliseen kuntoutukseen osallistuneilla ihmisillä saattaa olla todella suuria vaikeuksia tavata vieraita ihmisiä. Monen oli vaikea lähteä kotoa osallistuakseen useita ihmisiä sisältäviin ryhmätoimintoihin. Suora työllistyminen oli heille käytännössä lähes mahdotonta.

Sosiaalisen kuntoutuksen pilotointiryhmiin osallistuneet kuvasivat sosiaalisella kuntoutuksella olleen merkittävä vaikutus heidän elämäntilanteeseensa etenkin rohkaistumisena, itseluottamuksen ja uskalluksen lisääntymisenä. Hyötyinä korostuivat erityisesti vertaiskokemusten saaminen, arjen rytmin ja rutiinien vahvistuminen sekä elämänhallinnan ja osallisuuden edistäminen:

”Sopiva matalan kynnyksen palvelu”

”Ponnahduslauta eteenpäin”

”Positiivinen kokemus”

”Tuli enempi rohkeutta, kun tutustui uusiin ihmisiin”

”Vei kivut pois”

”Muutosta arkeen”

”Unirytmi ja sosiaaliset taidot parantuneet”

Tekemieni haastattelujen perusteella sosiaalisen kuntoutuksen vaikutukset perustuivat siihen, että toiminta tarjosi asiakkaille turvallisen ympäristön vertaistuelle ja mahdollisuuden laajentaa omia näkökulmia. Myös kotoa poistuminen, itseluottamuksen parantuminen sekä vuorovaikutus- ja ihmissuhdetaitojen kehittyminen tuotiin esiin sosiaalisen kuntoutuksen hyötyinä. Uusien ihmissuhteiden luominen mainittiin myös yhtenä keskeisenä kokemuksena.

Sosiaalisen kuntoutuksen pilotointiin osallistuneista asiakkaista 65 prosentilla jatkopolkuna oli kuntouttava työtoiminta. Lisäksi 14 prosenttia siirtyi eri hankkeiden asiakkaiksi, 14 prosentilla keskiössä oli terveysselvittelyiden jatkaminen ja 7 prosenttia jatkoi opintojaan. Siirtyminen sosiaalisesta kuntoutuksesta seuraaville jatkopoluille toteutui keskimäärin 0–3 kuukauden sisällä sosiaalisen kuntoutuksen päättymisen jälkeen. Muutoksia voidaan pitää hyvänä saavutuksena ottaen huomioon, miten vaikeassa tilanteessa sosiaaliseen kuntoutukseen osallistuneet henkilöt lähtökohtaisesti olivat.

Sosiaalisen kuntoutuksen lakkauttaminen huolestuttaa

Sosiaali- ja terveysministeriö (2026) on ehdottanut sosiaalihuoltoon kohdistuvia muutoksia. Sosiaalihuollon palvelu-uudistuksen seurauksena kuntouttava työtoiminta nykymuodossaan aiotaan lakkauttaa. Myös sosiaalisen kuntoutuksen palvelu lakkautetaan. Näiden palveluiden tilalle on suunnitteilla uusi palvelu, joka ei olisi työttömälle velvoittava eikä siten osallistuminen oikeuttaisi kulukorvaukseen.

Hallituksen esittämät säästöehdotukset ovat huolestuttavia. Heikoimmassa asemassa olevien ihmisten sosiaalipalveluiden heikentäminen ei todennäköisesti vähennä työttömyyttä Suomessa, sillä monelle työllistymisen esteet liittyvät juuri elämän- ja arjenhallintaan, syrjäytymiseen sekä terveyden- ja toimintakyvyn haasteisiin  – ei pelkästään heikkoon työtarjontaan.

Sosiaalisen kuntoutuksen pilotointiryhmiin osallistuneet asiakkaat arvioivat, että sosiaalisen kuntoutuksen kaltaiselle palvelulle on suuri tarve. Kulukorvauksen puuttuminen ei tiedonkeruun perusteella haitannut sosiaalisen kuntoutuksen ryhmätoimintaan osallistumista niiden osallistujien kohdalla, jotka olivat motivoituneita ja sitoutuneita toimintaan sekä kokivat toiminnan aidosti itselleen merkityksellisenä.

Kulukorvauksen puuttuminen herättää kysymyksen siitä, ketkä jäävät osallistumisen ulkopuolelle. Erityisesti ne voivat jäädä palvelun ulkopuolelle, joiden motivaatio tai taloudellinen tilanne on heikompi, mutta yhtälailla tuen ja palveluiden tarve on olemassa.

Lähteet

Kostilainen Harri ja Ari Nieminen. 2020. Sosiaalisen kuntoutuksen näkökulmia ja mahdollisuuksia. Diakonia ammattikorkeakoulun julkaisuja. Saatavilla: Diak_Tyoelama_13.indd

Miettinen, Pauliina. 2026. Sosiaaliseen kuntoutukseen osallistuneiden asiakkaiden jatkopolut. Julkaisematon kehittämistehtävä. Jyväskylän yliopisto.

Nieminen, Ari. 2020. Sosiaalisen kuntoutuksen määritelmä, kentät ja mahdollisuudet. Teoksessa Sosiaalisen kuntoutuksen näkökulmia ja mahdollisuuksia toimittajat Harri Kostilainen ja Ari Nieminen. s.10–24. Diakonia ammattikorkeakoulun julkaisuja. Saatavilla: Diak_Tyoelama_13.indd

STM (2026). Työ- ja toimintakykyä edistävät sosiaalipalvelut: Työryhmän ehdotukset 2026. Sosiaali- ja terveysministeriön raportteja ja muistioita 2026:6. Helsinki. https://julkaisut.valtioneuvosto.fi/items/42016c8b-7dfa-409d-833b-935a6bef6e3d

 

 Kirjoittaja

Pauliina Miettinen, sosiaalityön maisteriopiskelija, Jyväskylän yliopisto