Ilman työhön sitoutuneita ammattilaisia lastensuojelu ei voi olla vaikuttavaa

"On vaikea puhua vaikuttavuudesta, jos emme samanaikaisesti puutu niihin tekijöihin, jotka heikentävät jatkuvuutta ja lisäävät vaihtuvuutta"

Lastensuojelun vaikuttavuudesta puhutaan paljon, mutta usein keskustelu jää etäiseksi työn arjesta. Vaikuttavuudesta puhuttaessa katse kohdistuu usein menetelmiin, erilaisiin mittareihin ja organisaatiomalleihin. Kuitenkin yksi vaikuttavuuden keskeisimmistä edellytyksistä on jo pitkään ollut kriisissä, työntekijöiden sitoutuminen työhönsä. On aika sanoa tämä ääneen –ilman työhön sitoutuneita ammattilaisia lastensuojelu ei voi olla vaikuttavaa.

Mistä lastensuojelutyön vaikuttavuus muodostuu?

Lastensuojelutyö on suhdeperustaista työtä. Vaikuttavuus syntyy ensisijaisesti lasten, perheiden ja ammattilaisten välisissä kohtaamisissa. Vaikuttavuus rakentuu luottamuksesta, jatkuvuudesta ja ammattilaisen mahdollisuudesta tehdä työnsä eettisesti kestävällä tavalla. Vaikuttavuus syntyy toimivista työn tekemisen rakenteista ja hyvästä johtamisesta. Myös työntekijöiden työhyvinvoinnilla on merkitystä siihen, kuinka vaikuttavaa työtä hän kykenee tekemään.

Vaikuttavuus ei synny yksilön motivaatiosta vaan rakenteista

Lastensuojelussa työhön sitoutumista tarkastellaan usein yksilön ominaisuutena: kuka “jaksaa”, kenellä on “resilienssiä” ja kuka “sopii alalle”. Tällainen ajattelu on vaarallista ja siirtää vastuun rakenteellisista ongelmista yksittäisten työntekijöiden harteille ja normalisoi tilanteen, jossa ammattilaisen oletetaan venyvän kohtuuttomasti lapsen edun nimissä. Todellisuudessa sitoutuminen ei synny kutsumuksesta tai yksilön luonteenpiirteistä, vaan mahdollisuudesta tehdä työtä hyvin. Ammattilainen sitoutuu työhönsä, kun hänellä on realistiset edellytykset toimia ammattieettisesti kestävällä tavalla, asiakasmäärät ovat kohtuullisia, työntekijällä on aikaa harkintaan ja päätöksentekoon sekä tilaa reflektiolle.

Myös johtamisella on merkittävä rooli lastensuojelutyön vaikuttavuudessa. Sitoutuminen ei synny kontrollista, tehokkuuspuheesta tai jatkuvasta arvioinnista. Se syntyy luottamuksesta ja ammatillisen asiantuntijuuden arvostamisesta. Esihenkilötyö, joka mahdollistaa avoimen keskustelun, virheistä oppimisen ja tuen vaativissa tilanteissa, on suoraa vaikuttavuustyötä. Työnohjaus ja kollegiaalinen tuki eivät ole lisäetuja, vaan välttämättömiä työtä tukevia rakenteita, jos haluamme työntekijöiden pysyvän työssään ja kehittyvän siinä.

Jatkuvuus lisää luottamusta – ja vaikuttavuutta

Lastensuojelutyössä tuloksia ei synny pikaratkaisuilla tai irrallisilla toimenpiteillä. Vaikuttavuus rakentuukin usein pitkän ajan kuluessa, pysyvissä ihmissuhteissa ja siinä, että ammattilainen kulkee lapsen ja perheen rinnalla johdonmukaisesti. Siksi henkilöstön suuri vaihtuvuus on yksi vakavimmista lastensuojelun vaikuttavuusongelmista. Jokainen työntekijän vaihdos katkaisee asiakassuhteita ja murentaa luottamusta. Lapsen ja perheen näkökulmasta tämä tarkoittaa epävarmuutta ja kokemusta siitä, ettei kukaan kanna vastuuta kokonaisuudesta. On vaikea puhua vaikuttavuudesta, jos emme samanaikaisesti puutu niihin tekijöihin, jotka heikentävät jatkuvuutta ja lisäävät vaihtuvuutta.

Jos sitoutuminen on vaikuttavuuden edellytys, sen on näyttävä teoissa

On siis uskallettava sanoa ääneen, että työhön sitoutuminen ei tarkoita rajatonta venymistä. Päinvastoin ammattilainen, joka pystyy asettamaan rajoja, huolehtimaan palautumisestaan ja hakemaan tukea, tekee vaikuttavampaa työtä pitkällä aikavälillä. Uupumuksen varaan rakennettu lastensuojelu ei ole vain työntekijöille kohtuutonta, se on myös lapsille haitallista. Kun työ perustuu jatkuvaan selviytymiseen, katoaa tilaa harkinnalta, läsnäololta ja ammatilliselta ajattelulta. Ja juuri ne ovat vaikuttavan lastensuojelutyön ytimessä. Ja jos työhön sitoutumista pidetään aidosti lastensuojelun vaikuttavuuden edellytyksenä, sen on näyttävä konkreettisina tekoina ja rakenteellisina ratkaisuina. Lakisääteisestä asiakasmitoituksesta on pidettävä kiinni. Työhön ei voi sitoutua, jos asiakkaita on liikaa ja työn tekeminen on jatkuvasti ammattieettisesti kestämätöntä. Asiakasmäärien on mahdollistettava laadukas, lapsen etua toteuttava työskentely. Reflektio, työnohjaus ja kollegiaalinen tuki ovat vaikuttavan lastensuojelutyön perusrakenteita, eivät tilanteesta tai resursseista riippuvia lisäpalveluja. Esihenkilötyötä on tarkasteltava sen perusteella, tukeeko se työntekijöiden pysyvyyttä, osaamista ja eettisesti kestävää työtä, ei vain tehokkuuslukuja. Työn vaativuuden on näyttävä myös palkkauksessa. Sitoutumista ei rakenneta puheilla työn merkityksellisyydestä, jos vaativuus ei näy arvostuksena, urakehitysmahdollisuuksina ja riittävänä palkkauksena. Jatkuva työstä kuormittuminen ja vaihtuvuus eivät kuulu osaksi lastensuojelutyötä. Ne ovat merkkejä epäonnistuneista rakenteista ja niihin on puututtava.

Lastensuojelun vaikuttavuus ei synny korulauseissa tai juhlapuheissa. Se syntyy arjen työssä, pysyvissä ihmissuhteissa, osaavissa ja sitoutuneissa ammattilaisissa sekä rakenteissa, jotka mahdollistavat työn tekemisen hyvin. Työhön sitoutumisen vahvistaminen on yksi keskeisimmistä lastensuojelun vaikuttavuusteoista. Ilman sitä puhe vaikuttavuudesta jää helposti retoriikaksi – ja sen hinnan maksavat lopulta lapset ja perheet. 

Lähteet

Eronen, Tuija & Laakso, Riitta (2016) Lastensuojelun laitoshoidon kasvatukselliset ja kuntouttavat orientaatiot ja niiden vaikuttavuus: Tutkimuskatsaus kansainvälisiin tutkimuksiin 2010–2016. Saatavana sähköisesti osoitteessa: Microsoft Word - SK_Eronenjalaakso_taitettu-1-1.docx. Luettu 4.2.2026.

Forsman, Sinikka (2010) Sosiaalityöntekijän jaksaminen ja jatkaminen lastensuojelussa. Henkilökohtaisen ja muodollisen uran rajapinnoilla. Saatavana sähköisesti osoitteessa: 978-951-44-8155-0.pdf. Luettu 4.2.2026. 

Holappa, Johanna & Kallio, Johanna & Isola, Anna-Maria (2024) Sosiaalityöntekijöiden vaihtuvuuden seuraukset sosiaalityön johtajien kuvaamina. Saatavana sähköisesti osoitteessa: Sosiaalityöntekijöiden vaihtuvuuden seuraukset sosiaalityön johtajien kuvaamina. Luettu 4.2.2026.

Matela, Kari (2009) Viihtyvät ja vaihtuvat. Lastensuojelun sosiaalityöntekijöiden työssä pysymiseen ja työstä lähtemiseen vaikuttavat tekijät. Saatavana sähköisesti osoitteessa: Kari Matela. Luettu 4.2.2026. 

Sysmäläinen, Katriina (2026) Lastensuojelun sosiaalityöntekijän työhön sitoutumiseen liittyviä tekijöitä -integroiva kirjallisuuskatsaus. Maisterintutkielma, valmistuu 2026.

 

Katriina Sysmäläinen, sosiaalityön opiskelija